27.11.2024

|

artikkeli

Jaa someen

Kun kaamos laskeutuu Suomen pohjoisimpaan kylään Nuorgamiin marraskuun lopussa, se tuntuu ­Anna Näkkäläjärvi-Läns­manista ­hyvältä.

Adventista aletaan kulkea kohti joulua, joka tuo toivon pilkahduksen. Poronhoitajaperheessä syksy on kiireistä aikaa, mutta jouluna kaikki voivat viettää rauhassa aikaa yhdessä.

Näkkäläjärvi-Länsman on lähtöisin Inarista. Viitisentoista vuotta sitten hän perusti miehensä kanssa perheen Nuorgamiin, joka sijaitsee Tenojoen rannalla Saamenmaassa. Heidän kotinsa on tunturin rinteessä. Olohuoneen ikkunasta näkyy Norjaan.

Joulua edeltävänä neljänä sunnuntaina perheessä on tapana sytyttää adventtikynttilät. Silloin Näkkäläjärvi-Länsman laulaa yhdessä lastensa kanssa pohjoissaameksi Dál cahkkehat mii ­gintala.

– Nyt sytytämme kynttilän -virressä tulee tosi hyvin kerrottua se, miksi adventtia ja joulua vietetään, hän sanoo.

Tohtoriopintoja kansanmusiikkiosastolla

Anna Näkkäläjärvi-Länsman on muusikko. Poronhoitoon hän osallistuu silloin, kun tarvitaan. Näkkäläjärvi-Länsmanin puolison lisäksi myös hänen isänsä ja veljensä ovat poronhoitajia.

Näkkäläjärvi-Länsman esittää saamelaismusiikkia, ja hänet tunnetaan taiteilijanimellä Ánnámáret. Parhaillaan hän tekee myös tohtoriopintoja Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolla. Hänen tutkimuskohteenaan on joiku eli saamelainen vokaalimusiikkilaji. Pohjoissaameksi joiku on luohti.

Opinnot Näkkäläjärvi-Länsmanilta sujuvat pääosin etänä. Opintoihin kuuluvien taiteellisten osioiden valmistelujakin hän pystyy tekemään kotona Nuorgamissa.

– Sitten kun on tarpeen harjoitella muiden muusikoiden kanssa, pitää tulla Helsinkiin, Näkkäläjärvi-Länsman kertoo.

Omia joikusävelmiä yhtyeelle

Ánnámáret-yhtye julkaisi elokuussa toisen albuminsa Bálvvosbáiki. Levyn nimi tarkoittaa palvontapaikkaa. Yhtye esittää Anna Näkkälä­järvi-Länsmanin tekemiä joikuja.

– Kokoonpanomme on perustettu viisi vuotta sitten. Viime vuodet olemme olleet hyvin aktiivisia ja keikkailleet myös ulkomailla, Näkkäläjärvi-Länsman kertoo.

Kotimaan Kaustisen ja Haapaveden kansanmusiikkifestivaalien lisäksi Ánnámáret on esiintynyt muun muassa Norjassa, Espanjassa, Ranskassa, Sveitsissä, Hollannissa ja Kanadassa.

– Ánnámáretissa minä joikaan. Pohjalla on vanhojen sukulaisteni joikutyyli, jota olen kuullut arkistoäänitteiltä. Niistä oppineena olen tehnyt omia sävelmiä. Joiuissani sekoittuvat vanha ja uusi.

– Yhtyeessämme on jouhikon soittaja Ilkka Heinonen ja elektroniikan taitaja Turkka Inkilä. Musiikkimme ei ole teknoa, vaan sitä voisi sanoa luonnonläheiseksi elektroniikaksi, jossa on käytetty sinfonista säveltämistapaa ja luonnon ääniä.

– Konserttikokonaisuuteemme kuuluu myös mediataiteilija Marja Viitahuhdan luomaa videotaidetta, joka elää musiikin mukana, Näkkäläjärvi-Länsman kertoo.

Erilaista musiikkikulttuuria

Kun kysyy, mistä Anna Näkkäläjärvi-Länsmanin joiut kertovat, hän miettii hetken, miten asian selittäisi.

– Oletko ikinä kuullut semmoista luonnehdintaa pohjoissaamelaisesta joiusta, että joikaaja ei joikaa jostakin, vaan se joikaa jonkun?

– Pohjoissaamen kielessä ei sanota, että joikaan hänestä, vaan sanotaan, että joikaan hänet. Joikaaja tuo joiullaan henkilön ikään kuin paikalle. Tämä on erityistä verrattuna muihin Euroopan musiikkikulttuureihin.

Monista tekemistään joiuista Näkkäläjärvi-Länsman sanoo, etteivät ne kerro mistään konkreettisesta vaan ovat kuvauksia tunnelmista ja visioista. Bálvvosbáiki-albumilla ovat teemoina saamelainen maailmankuva ja siihen kiinteästi liittyvä luontosuhde.

– Luontoa pitää kunnioittaa ja säilyttää se seuraaville sukupolville elinvoimaisena, niin että heilläkin on täällä elinmahdollisuudet.

Saamenpuvun kankaita netistä

Joikaaminen on muutakin kuin musiikkia, Anna Näkkäläjärvi-Länsman sanoo. Alun perin se on ollut kommunikointitapa, eikä sitä ollut tarkoitettu esitettäväksi.

– Joikaaminen on oma kielensä. Sillä voi ilmaista myös asioita, joita on vaikea ilmaista puhutulla kielellä. Ja tietenkin se on myös pohjoissaamelaista vokaalimusiikkia.

Näkkäläjärvi-Länsmanin mukaan joikaaminen on saanut uusia muotoja 1970-luvulta lähtien, kun saamelainen populaarimusiikki on kehittynyt.

– Joikaamisella on tavallaan kaksi paikkaa. Se on edelleen kommunikointimuoto saamelaisyhteisöissä, joissa se siirtyy sukupolvelta toiselle suullisena perintönä. Nykyisin joikaamista kuulee myös esiintymislavoilla.

Näkkäläjärvi-Länsman käyttää esiintyessään gáktia eli saamenpukua. Hänellä on niitä useita.

– Minulla on hienoja pukuja, jotka on tarkoitettu arvokkaisiin juhlatilaisuuksiin, ja sellaisia, jotka sopivat vaikka festareille tai arkikäyttöön.

Ennen saamelaisten vaatetus tehtiin niistä materiaaleista, mitä oli saatavilla, kuten poronnahasta ja villakankaasta.

– Nykyään kankaita voi tilata mistä vain ja käytössä on kaikenlaisia nettikauppoja. Saamenpuku muuttuu muodin mukana. Siihen voi valita sellaisen kankaan, josta itse tykkää.

Joiku kuuluu myös kirkkoon

Kirkoissa joikaaminen oli entisaikaan kielletty. Sitä pidettiin syntinä. Anna Näkkäläjärvi-Länsman sanoo kyllä tietävänsä, mistä tämä johtui: vanhoillislestadiolainen liike väitti niin.

– Joikaamista ei pidetty ihmismäisenä käyttäytymisenä, ja siksi sen sanottiin olevan syntiä. Kun ulkopuoliset ihmiset ovat niin sanoneet, se on jättänyt jälkensä saamelaisyhteisöön.

Nykyään joikaamisesta ajatellaan eri tavalla.

– Kirkko piispaa myöten on sanonut, että joiku kuuluu myös kirkkoon.

– Mutta jollakin tavalla yhteisöömme on osittain yhä juurtunut ajattelutapa, että joikaaminen olisi syntiä. Kestää jonkin aikaa ennen kuin sellainen ajattelu unohtuu.

Näkkäläjärvi-Länsman on laulanut usein Utsjoen kirkossa. Hän on opetellut vanhaa saamelaista virsilaulutapaa ja tehnyt kanttori Raimo Paason kanssa myös virsilevyn.

– Saamelaisessa virsilaulussa on kirkas äänenkäyttötapa. Laulaminen on aika hidasta, ja siinä venytellään ja liu’utellaan sävelten välissä. Täällä pohjoisessa virsistä löytyy useita muunnelmia. Niitä on laulettu vähän eri tavalla eri kylissä.

Sotilassoittokunnassa klarinetilla

Kymmenvuotiaana Anna Näkkäläjärvi-Länsman osallistui kahden muun tytön kanssa saamelaisnuorten taidetapahtumaan. He esittivät kilpailussa saamelaista populaarimusiikkia ja pääsivät jatkoon valtakunnalliseen taide­tapahtumaan.

– Siitä lähti esiintymisen ja musiikin tekemisen kipinä. Aloin opiskella myös soittamista.

Lukioon Näkkäläjärvi-Länsman lähti Rovaniemelle, jotta pystyi opiskelemaan musiikkiopistossa säännöllisesti. Sen jälkeen hän pääsi Tampereelle ammattikorkeakouluun musiikkipedagogiikan ja klarinetin soiton opintoihin ja sitten Sibelius-Akatemiaan.

Opintojen jälkeen Näkkäläjärvi-Länsman soitti klarinettia sotilassoittokunnassa Hämeenlinnassa. Sitten hänelle tuli koti-ikävä. Veri veti takaisin pohjoiseen, ja hän palasi saamelaismusiikin pariin.

Klarinetti ei ole nyt aktiivisessa käytössä, mutta kulkee yhä Näkkäläjärvi-Länsmanin mukana.

– Eihän sitä tiedä, jos kohta taas innostun ja alan vaikka joikaamaan klarinetilla.

Kuka?

Muusikko Anna Näkkäläjärvi-Länsman, 45, asuu poronhoitajapuolisonsa, kahden lapsensa ja koiransa kanssa Nuorgamissa. Hän käyttää taiteilijanimeä Ánnámáret.

Mitä?

Tänä vuonna Jouluradiossa kuullaan Hoosiannasta uusi versio, jonka on säveltänyt ja jonka esittää pohjoissaameksi Anna Näkkäläjärvi-Länsman. Kappaleen on sovittanut ja tuottanut Sami Zimmermann. Sen ensiesitys on ensimmäisenä adventtina 1.12. klo 00 Jouluradion pääkanavalla (pääkaupunkiseudulla 97,1 MHz tai 102,0 MHz) ja netissä jouluradio.fi. Video julkaistaan samaan aikaan Jouluradion Youtube-kanavalla.

Motto

Välillä on hyvä maalata taivaanrantaa.

Teksti: Nina Riutta
Kuvat: Kevin Francett

Lue lisää:
Hoosiannasta uusi taidepop-kappale uhanalaisella pohjoissaamenkielellä – mukana joikua